Oli syyskuun viides päivä, perjantaiaamu. Kello kävi kuutta ja minä olin sikeässä unessa. Unen läpi kantautuva ääni havahdutti minut. “Meidän hanasta tulee ruskeaa vettä huonolla paineella” totesi Sussu. No voi perse. Muistin syövereistä jokin antoi ohjeistuksen ja totesin “Juoksuta sitä vettä jonkin aikaa, jos se siitä”. Sussu katosi kahvin keittoon, ja minä jäin heräämään. Nappasin puhelimen käteen ja vilkaisin Oulun Veden häiriötiedotteet, jos vaikka joku toinen olisi huomannut alueella samaa. Ei ollut, voihan perse.

Mä en oo aamuihminen, mutta sinä aamuna tuli noustua nopeasti. Hyvin pian olin meidän vesimittarin luona saunatuvalla, toisessa rakennuksessa. Mittari juoksi vauhdikkaasti eteenpäin. Niinpä suljin pääsulun ja lähdin selvittelemään tilannetta tontille. Ja eipä aikaakaan, kun vuotokohta paljastui. Talon ulkopuolella, pirtin ikkunan alla noin neljä metriä kivijalasta maa pulputti ja savinen vesi kerääntyi lammikoksi. Onni onnettomuudessa, ettei vuotokohta ollut rakenteissa. Eli nyt tilanteen eteneminen oli saatu keskeytettyä ja voitiin jäädä odottelemaan kello kahdeksaa jolloin LVI-firmat aukea, eikä tarvinnut päivystykseen soittaa.

Parin puhelun jälkeen sain viimein kiinni firman, jolla oli mahdollisuus lähteä tällaista keikkaa tekemään. Kymmenen jälkeen pihaan kurvasi asentaja, joka rupesi ihmettelemään tilannetta. Hän tarkisti pirtin päästä paikan, jonne putki nousi ja saunatuvan päästä paikan, josta putki lähti. Pienen suunnittelun jälkeen hän totesi että työnnetään pienempi putki sisälle, sillä päästään helpoiten ja on myös edullisin ratkaisu. Asentaja lähti hankkimaan putkea ja minä jäin purkamaan pirtin päässä kaapistoa, jotta korjaukselle olisi riittävästi tilaa.

Ohitettakoon perjantain aikana kahden eri kokoisen pienemmän putken ujuttamisessa syntyneet voimasanat ja käytetty työmäärä tässä. Lopputulemana perjantai-iltapäivässä oli se, että tämä homma ei etene ilman kaivuria. Asentajan arvio oli, että putkessa on käytetty liitosta joka supistaa sisäpintaa sen verran ettei uutta putkea voi työntää. Niinpä edessä oli viikonloppu ilman vettä. Paitsi että ei kuitenkaan, sillä saunatuvalle tuo vesi saatiin kytkettyä. Täytyy todeta, että asentaja oli sinnikästä sorttia ja tosissaan yritti ratkaista tätä ongelmaa monella eri tapaa.

Viikonloppu meni huonosti nukkuen, maanantaina LVI-firmasta soitettiin että tiistaille on kaivuri pihassa. Ja niin tiistaiaamusta alkoi kaivuu. Vanhojen talojen maaperä on siitä mystistä että ikinä ei tiedä mitä sieltä löytyy. Meillä kaivuuta hidasti se, että varmuutta sähköjen tulosuunnasta ei ollut. Lisäksi talon ja kaivuukohdan lähellä on isoja puita joita ei haluttu kaataa. Eikä hommaa nopeuttanut talon kivimuuri ja matala perustussyvyyskään. Piti kaivaa sen verran varovasti ettei maa murru talon alta. Maan syövereistä löytyi saven ja hiekan lisäksi vanhaa viemäriä ja vanhaa vesiputkea. Kaikki tietysti piti varmistaa että onko käytössä ennen kuin ne voitiin poistaa. Kaivuun yhteydessä katkaistiin sit myös meidän kaapelinetti, kun se oli merkattu hieman huonosti.

Muutaman tunnin kaivamisen jälkeen oltiin tarpeeksi syvällä ja vesiputki löydettynä. Lisäksi vuotokohdan sijainti saatiin paikallistettua kuusen alle. Tässä kohtaa oli tuumaustauko ja pohdittiin jo kuusen kaatoa, kunnes asentaja totesi että mitä jos vedetään uusi putki pirtistä tonttisulun lähelle. Todennäköisesti tonttisulun luota menee putki sululta saunatuvalle ja toinen saunatuvalta pirttiin. Lisäksi saunatuvalta tuleva putki olisi uudempaa kuin mitä nyt pirttiin nouseva, niin samalla saataisiin uusittua tuo putki ja ohitettua vanhat liitokset. Näitä vanhoja liitoksia arvioitiin olevan nyt kaksi kappaletta. Lopulta tähän putken uusimiseen päädyttiin ja asentaja lähti hakemaan tarvittavia materiaaleja. Tiistain aikana saatiin pirtin sisältä maan läpi vedettyä vanhan avulla uutta putkea sen verran, että se riitti tonttisululle asti. Eli kaikkinensta joku reilu parikymmentä metriä. Lisäksi kaivuuhommaa saatiin vietyä kappaleen matkaa talon vierustaa pitkin eteenpäin. Mutta silti päivä loppui kesken ja loppuhomma jäi keskiviikolle.

Keskiviikko valkeni kosteana. Vettä tihkui taivaalta ja minä katselin asentajan kanssa kuopan reunalla kun kaivurikuski kuopi eteenpäin. Sinänsä päivä oli vähemmän yllätyksiä täynnä ja ainoa haastavampi asia oli maaperän jatkuva murtuminen sekä siitä seuraava kuopan koon kasvu. Tonttisululle päästiin ja putket löydettiin, vaikka niitä piti hieman etsiä. Asentaja sähköhitsasi uuden putken saunatuvalta tulevaan ja kaivurikuski pääsi täyttämään kuoppia. Pirtin ja saunatuvan päässä liitokset viimeisteltiin ja pääsulku avattiin. Viimein meillä oli juokseva vesi taas pirtissä. Ja astianpesukonetta pystyi käyttämään. Minulle jäi kaapistojen paikalleenlaitto. Tämän urakan yhteydessä päädyttiin uusimaan pintamaiden multa tuon kaivauksen alueelta, koska tuota oltiin suunniteltu jo aiemmin ja tässä vaiheessa kyseessä oli hyvin pieni lisä. Iltapäivästä maa oli peitelty ja uudet mullat levitelty.